Kirjailija Satu Rämö on joutunut toisessa kotimaassaan Islannissa tottumaan hiukan erilaisiin jouluihin kuin Suomessa. Islantilaiset kokoontuvat jouluna yhteen moneksi päiväksi, pukeutuvat parhaimpiinsa ja syövät hienoja päivällisiä.
”Sikäläiset sukulaiseni olivat kauhuissaan, kun näytin heille kuvia Suomen jouluista, joissa syödään suklaata kalsareissa”, Satu Rämö nauraa.
Hän on asunut Islannissa jo parikymmentä vuotta. Rämöllä on miehensä Björgvinin kanssa kaksi tytärtä, ja perheen koti on pienessä Isafjördurin kylässä Luoteisvuonoilla.
Rämö vietti koko kuluneen syksyn yksin Suomessa esiintymässä ja markkinoimassa tuoreinta kirjaansa Rakel, joka on huikeasti menestyneen Hildur-dekkarisarjan neljäs osa. Jouluksi hän palasi kotiin Islantiin.
”Suomessa ihmisillä on jouluna enemmän omia perinteitä ja rentoa yhdessäoloa. Sitä haluaisin itsekin, mutta toisaalta nyt en ole nähnyt Islannin ihmisiäni pitkään aikaan, joten se varmaan tekee mulle tosi hyvää.”
Joulupäivänä syödään aina riiputettua lammasta
Jouluviikoksi Satu Rämö matkustaa perheineen Reykjavikiin, jossa pyhiä vietetään Rämön anopin ja aviomiehen sisarusten perheiden kesken.
Jouluaattona Islannissa syödään kolmen ruokalajin illallinen. Tarjolla on yleensä alkukeitto ja pääruuaksi jotain erityistä, kuten hummeria tai poroa, joka on Islannissa harvinaista herkkua.
”Joulupäivänä syödään sitten islantilaista perinneruokaa eli riiputettua lammasta ja valkokastikkeessa haudutettuja perunoita. Edelleen pukeudutaan nätisti, miehillä on puvut ja naisilla joulumekot. Tapaninpäivänä sama homma jatkuu.”
Suklaakonvehtien ääreen ei pääse edes uutenavuotena kalsareissa löhöämään, sillä sitäkin vietetään juhlavasti. Jälleen syödään ja pukeudutaan hyvin, ja yhdeltätoista koko Islanti katsoo televisiosta sen saman poliittisen satiirin, joka esitetään joka vuosi. Sitten mennään ulos ampumaan raketteja.
”Eli aina tehdään kaikki samat jutut aattoillan aikana. Se on yhdenmukaista ja järjestelmällistä”, Satu Rämö kuvailee.
Satu Rämö ihastui Islannin rikkaaseen tarinaperinteeseen
Myös joulun odotus on Islannissa toisenlaista kuin Suomessa, jossa availlaan kaupasta ostettujen adventtikalentereiden luukkuja. Islannin rikas tarinaperinne näkyy yhä ihmisten arjessa, ja siihen Satu Rämö ihastui itsekin saavuttuaan maahan vaihto-opiskelijaksi vuosituhannen alussa.
Yhden joulupukin sijasta Islannissa tarinoidaan peräti kolmestatoista joulupukista, jotka vierailevat vuorollaan kodeissa ennen aattoa 12. joulukuuta lähtien. Lapset asettavat ikkunalle oman tai paperista askarrellun kenkänsä, johon pukki tuo yön aikana pienen lahjan. Pukit ovat ilkikurisia ja kaikki erilaisia.
”Ensimmäinen pukki on nimeltään Aidantolppakamu. Se haluaa nyysiä lampaiden maidot karitsoilta, mutta sen puiset jalat ovat niin pitkät jalat, ettei se ylety maitoon ja kolistelee. Sitten on esimerkiksi ovenpaiskijajoulupukki, joka paiskoo ovia sisällä ja herättää ihmiset. Lihakoukkupukki taas varastaa liharuuat, eli hänen päivänään ei saa jättää lihaa pöydälle”, Rämö kertoo.
Jouluaattona Islannissa ei enää odoteta pukkia, vaan lahjat asetellaan kuusen alle, ja niissä lukee paitsi lahjan vastaanottajan myös antajan nimi.