Kutsuun vastattiin myöntävästi. Oli vuosi 2016, kun ohjaaja Otso Tiainen lähti yhdessä toimittajakaksikko Perttu Häkkisen ja Panu Hietanevan kanssa Etelä-Ranskan Montséguriin. Edessä oli kesäpäivän tasauksena järjestettävä henkimaailman kokous, jonne oli määrä kokoontua satoja okkultisteja, noitia ja maageja.
”Ajattelimme, että nyt on niin tiukka mahdollisuus työhuoneen virkistysretkeen, että tartuimme siihen”, Otso Tiainen kertoo.
Kutsun esitti elokuvaohjaaja Richard Stanley, joka muistetaan sellaisista kulttielokuvista, kuten Mark 13 – ohjelmoitu tappamaan (1990) ja Dust Devil (1992). Stanley sai potkut Tohtori Moreaun saaresta (1996), mikä sysäsi hänet tutkimaan itseään ja etsimään vastauksia. Hänen uransa oli kuitenkin hiljalleen sammumassa.
Stanley löysi hengellisyyden Montségurin yhteisöstä, johon kuuluu hänen lisäkseen kirjava joukko ihmisiä, kuten papitar Anaiya, velho Uranie ja tämän oppipoika Iranon. Uskomusten mukaan alueelta löytyy myös Graalin malja, jota muun muassa Napoleon, Heinrich Himmler ja Tony Blair ovat vuosien saatossa käyneet etsimässä.
Kolmikko yöpyi Etelä-Ranskassa Stanleyn luona ja he tutustuivat viikossa useisiin paikallisiin salatieteiden harrastajiin.
Kaikkia yhteisön jäseniä yhdisti kolmikon havaintojen mukaan trauma tai sisäinen tyhjyys, jota jäsenet yrittivät täyttää. Pyreneillä sijaitseva Montségur näyttäytyi paikkana, jonne saapuva saattoi luoda nahkansa uudestaan.
Yhteisön ytimen avauduttua syntyi ajatus yhteisöstä kertovasta dokumentista, josta lopulta muotoutui Shadowland.
Mikään ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan.
Otso Tiainen päätyi arvostetuksi tekijäksi sattumalta
Otso Tiaisen tie elokuvantekijäksi on ollut omanlaisensa. Hän kutsuu itseään itseoppineeksi ”elokuvapuuhaajaksi”, joka innostui videoiden tekemisestä työkkärin musavideokurssilla. Hän haki taideteolliseen korkeakouluun mutta ei päässyt.
Tiainen teki töitä liikkuvan kuvan parissa musiikkivideoiden ja myöhemmin televisiomarkkinoinnissa, joka avasi mahdollisuuden mainosten ja televisiodokumenttien tekemiseen.
”Suomessa on aika vahva ajatusmalli siitä, että paperi tekee ammattilaisen. Hyppy kiinnostavasta puuhastelijasta ammattilaiseksi ja varteenotettavaksi tekijäksi on vaikea askel. Kun ei ole hyväksyttyä koulutuspohjaa, pitää todistaa itsensä toisella tavalla, eli tehdä asioita hyvin. Mahdollisuuksien saaminen on kuitenkin vaikeaa.”
Sitten tuli idea, joka tempaisi ovet auki toden teolla.
Otso Tiainen kehitti konseptin ja ohjasi Venla-palkitun matkasarjan Sami Yaffa – Sound Tracker (2014–18), joka kiinnosti myös kansainvälisesti. Suoratoistopalvelu Netflix osti sarjan.
”Pistin Samille viestin ja kysyin, kiinnostaisiko. 10 minuuttia myöhemmin hän vastasi, että totta helvetissä. Jos Sound Trackeriä ei olisi, ei olisi paljon muutakaan. Sain täyden luovan vapauden ja leikkikentän, ympärille juuri oikeat ihmiset. Sarja avasi monta ovea.”
Sound Trackerin lähtöajatus oli yksinkertainen: televisiossa on lukuisia kokkiohjelmia, mutta maailman makuja ei voi aistia. Musiikin kautta voi kuitenkin perehtyä erilaisiin kulttuureihin myös televisiota katsellen.
”Menestys toi mahdollisuuksia – sekä itseluottamuksen, että pystyn luomaan hyviä konsepteja ja tehdä kiinnostavia kokonaisuuksia.”
Perttu Häkkinen astuu kuvaan
Otso Tiainen sai uuden idean tv-dokumenttisarjasta, johon hän suunnitteli radion parissa työskentelevää, omaäänistä Perttu Häkkistä, joka työskenteli tiiviisti Panu Hietanevan kanssa.
Tiainen ei vielä tuntenut heitä, mutta tutustuessaan näki nopeasti ajattelevansa maailmasta samankaltaisesti. Häkkinen ja Hietaneva kutsuivat Tiaisen jakamaan työhuoneen kanssaan. Samalla suunniteltiin sarjaprojektia, jonka nimeksi piti tulla Kansalainen Häkkinen.
Sarjassa Suomea verrattiin taloyhtiön sääntömääräiseen yhtiökokoukseen: samaan aikaan arvokas, hullunkurinen, tulehtunut ja riitaisa.
”Teimme suunnittelua aika pitkään. Perttu olisi tehnyt uuden aluevaltauksen televisioon. Ajattelimme, että se olisi matkailuohjelma, joka kertoisi suomalaisuudesta ja yksilöistä, jotka luovat omat todellisuutensa.”
Otso Tiainen kertoo, että sarjassa olisi katsottu suomalaisuutta ulkopuolisuuden kautta. Yleisiä teemoja olisi avattu yksilöiden kautta.
Elokuussa 2018 toimittaja Perttu Häkkinen kuoli tapaturmaisesti. Moni kollega ja radion kuuntelija suri Häkkisen poismenoa, mutta suru-uutisen rinnalla se tarkoitti läheisille työkumppaneille myös ammatillisten suunnitelmien kariutumista.
Yleisradio oli jo tilaamassa Kansalainen Häkkinen -sarjaa. Sopimus piti allekirjoittaa tiistaina 14. päivä. Häkkinen kuoli sunnuntaina 12. elokuuta. Silloin myös projekti Etelä-Ranskassa unohdettiin.
Shadowland pyörähtää uudelleen käyntiin
Paria vuotta myöhemmin pandemia pysäytti maailman.
”Panulta ja minulta lähti duunit. Ajattelimme, että Shadowland-projekti käynnistetään uudelleen ja katsotaan, onko sillä enää mitään annettavaa. Mukaan tuli myös toimittaja Kalle Kinnunen.”
Sauma oli käänteentekevä myös toisella tapaa, koska kutsun Ranskaan alun perin esittänyt elokuvaohjaaja Richard Stanley sai uransa takaisin. Hän pääsi ohjaamaan H.P. Lovecraftin novelliin perustuvan, ison budjetin elokuvan Color Out of Space, jonka pääroolissa nähtiin Nicolas Cage.
Otso Tiainen koki, että heidän dokumenttinsa sai samalla lopun: kenties Montségurin alue todella paransi sinne saapuvat, olihan Stanleyn uran uusi nousu siitä todiste. Silloin Tiainen, Hietaneva ja Kinnunen päättivät tehdä dokumentin ja Stanleysta tuli alkuperäistä ideaa vahvemmin elokuvan keskushahmo.
Suomalaiset matkustivat Etelä-Ranskaan koronan keskellä, ensimmäistä kertaa kunnollisen ammatillisen kaluston ja kuvausryhmän kanssa.
Tällä kertaa tarkoitus oli kuvata lähinnä kataarien kansanmurhan 777-muistojuhlaa, joka on tärkeä dokumentin henkilöille.
Seuraavana yönä jysähti.
Dokumentti muuttaa muotoaan
Käsikirjoittaja Scarlett Amaris julkaisi blogitekstin, jossa syytti entistä kumppaniaan Richard Stanleya lähisuhdeväkivallasta. Stanley kiisti syytökset, mutta syytöksiä tuli lisää muiltakin naisilta.
”Ajattelimme, että koko projekti on ohi. Kun Richardin salaisuus paljastui noin rajulla tavalla, ajattelimme, ettei tätä leffaa enää tehdä”, Tiainen sanoo.
Kohtalo puuttui taas peliin.
Shadowlandin kuvaaja sairastui koronaan ja koko kuvausryhmä jäi jumiin Etelä-Ranskaan kahdeksi viikoksi.
”Kun katsoimme tapahtumia vähän etäämmältä, elokuvantekijän vaisto heräsi. Olisiko Richard Stanley valmis puhumaan kameralle? Tämä kiehtoi, koska kuinka moni elokuvantekijä on ollut keskellä tilannetta, jossa syytökset tulevat julki ja on mahdollisesti pääsy henkilön luokse.”
Stanley oli halukas puhumaan ja antamaan haastattelun. Dokumentaristit yllättyivät, kun tämä hyökkäsi syytöksiä vastaan, väheksyi tapahtumia ja jopa syytti häntä syyttäneitä naisia.
Ulkopuolisuus kiinnostaa
Vaikka Shadowlandin keskiössä on Richard Stanleyn tapaus, se kertoo samalla salaperäisen yhteisön tarinaa. Elokuvantekijät antoivat ihmisten puhua, eivätkä kommentoineet tavallisesta poikkeavia näkemyksiä.
Otso Tiaisen mielestä olisi ylimielistä lähteä tuomitsemaan heidän uskomuksiaan, vaikka ne vaikuttaisivatkin länsimaisesta näkövinkkelistä vähintään erikoisilta.
”Jos he saavat siitä jotain ja uskovat omaan polkuunsa niin paljon, että se tuo lohtua, niin sehän on hirveän kiinnostavaa. Toinen puoli on se, että se saattaa viedä myös synkemmille poluille. Mielestäni lähtökohtaisesti pikkuisen pimeämmät polut ovat maailmassa kiinnostavampia kuin kokonaan läpivalaistut”, Tiainen sanoo.
”Minua kiinnostaa ulkopuolisuus. Ulkopuolisen näkemys on aina kiinnostava. Heillä on erilainen näkymä maailmaan, joka tuo erilaisiin tarinoihin uusia kierroksia ja kiinnostavan kulman.”
Kiinnostavia ideoita piisaa, mutta nyt Otso Tiainen aikoo pitää taukoa elokuvista ja sarjoista.
Hän on pohtinut jopa alan vaihtoa, koska elokuvantekijöiden mahdollisuudet työskennellä Suomessa ovat niin huonot. Tiainen kuitenkin uskoo, että vielä löytyy idea, jonka tekeminen on välttämätöntä.
”Mahdollisuudet ovat vähissä ja budjetit riittämättömiä. Suomessa on hyvin vaikea luoda laadukasta sisältöä ilman, että se vaikuttaa rapauttavasti tekijöiden hyvinvointiin. Se tekee henkisestä kuormasta valtavan.”
Shadowland on nyt elokuvateattereissa.