Seura eli 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa tiiviisti Keke Rosbergin uran käänteiden mukana. Lehden ja moottoriurheilijan suhde ei rajoittunut vain journalismiin. Vuonna 2014 ilmestyneessä Mauri Nurmen F1NNMADE–kirjassa kerrotaan yksityiskohta Keke Rosbergin ensimmäisestä F1-tallisopimuksesta vuodelta 1978.
Keke neuvotteli tuolloin Theodore-tallin kanssa, ja hänen piti tuoda mukanaan sponsorirahaa saadakseen sopimuksen, mutta vaaditusta summasta puuttui vielä osa. Takaraja sponsorimaksuille oli päättymässä parin tunnin kuluessa, kun Keke pohti ravintola Rivolissa Seuran silloisen päätoimittajan Heikki Parkkosen kanssa rahoituskuvioitaan.
Parkkonen päätti ottaa henkilökohtaisen riskin. Seura maksoi yhteistyösopimuksesta puuttuneet markat, ja maksu lähti pikamääräyksellä Englantiin.
Ilman tuota sopimusta Keken tie autourheilun kuninkuusluokkaan olisi tyssännyt ainakin siltä erää – ja kenties kokonaan.
”Ei siinä miljoonista puhuttu, mutta Seuran markkinointibudjettiin se teki suuren loven. Jos yhtiön toimitusjohtaja olisi ollut paikalla, emme olisi saaneet penniäkään. Otin kyllä Keken puolesta ja omalta puoleltani valtavan riskin, sillä potkut olivat lähellä”, Parkkonen kertoo kirjassa.
Sopimuksen ansiosta Keke kantoi Seuran tunnusta kypärässä ja ajohaalarissa koko sopimuskauden ajan, kaikkiaan neljä vuotta. Loppu on autourheilun suomalaista historiaa. Sopimuksen päätyttyä Keke vaihtoi tallia Williamsille ja ajoi legendaarisesti kauden 1982 F1-maailmanmestariksi.
Seura läsnä ratkaisuhetkillä
Mestaruuskauden tapahtumia raportoitiin Seurassa ahkerasti. Vuonna 1982 Keke ja toimittaja Kikke Herlin harmittelevat Monacon osakilpailun keskeytystä, jonka kumpikin laskee kilpakumppani Andrea de Cesariksen aiheuttamaksi. Sillä hetkellä Keke oli johtanut kilpailua.
”Harmittaa pirusti. […] Ihmettelen suuresti, ellei maailmanmestaruus tänä vuonna ole kolmen kauppa. Ratkaisu tapahtuu Niki Laudan, Alain Prostin ja minun välilläni”, Keke totesi Seuran jutussa.
Kisa televisioitiin myös Suomeen, mikä oli tuolloin harvinaista. Se lämmitti Kekeä.
”Tästä olen mielissäni. Tällä tavalla ehkä viimeinkin on mahdollista saada ihmisille jonkinnäköinen kuva siitä, mitä minä teen.”
Kun Keke kuuli Seuran toimittajalta, että hänestä on kotimaassa alettu kirjoittaa lehdissä, hän suhtautui tietoon yhtä aikaa tyytyväisesti ja kitkerästi.
”Suomalaiset asennoituvat niin, että kun suomalainen urheilija menestyy, häntä kannustetaan mielettömästi. Ei muisteta enää, että kolme vuotta aikaisemmin oltiin valmiita potkaisemaan häntä päähän.”
Syksyllä 1982 Keke on enää pisteen päässä maailmanmestaruudesta, kun jäljellä on sarjan ratkaiseva Las Vegasin osakilpailu. Seura oli vienyt Keken vanhemmat Larsin ja Lean tukemaan poikaansa toiseksi viimeiseen kisaan Monzaan.
”Malta, Keke, malta vielä kaksi viikkoa ja mestaruus on sinun”, Lars-isä sanoi kisan jälkeen.
”Miksen malttaisi, olenhan odottanut jo kymmenen vuotta”, Keke vastasi.
Hurja kolarikausi
Keke Rosbergin mestaruuskaudella F1-sarjassa kolaroitiin pahasti. Kaksi kuljettajaa kuoli ja yksi loukkaantui niin pahoin, että ura loppui. Seura kysyi Larsilta ja Lealta, pelkäävätkö nämä poikansa puolesta.
”Ei sillä tavoin voi ajatella. Silloin pelkäsimme, kun Keke jätti vakituisen työpaikkansa atk-alalla ja muutti Saksaan. Olimme huolissamme hänen taloudellisesta menestymisestään. Emme pelkää, kun hän ajaa.”
Kauden päätteeksi maailmanmestaruus ratkesi ja Keke Rosberg nousi ylimmälle palkintokorokkeelle. Suomalainen oli ensi kertaa Formula 1 -sarjan mestari.
Keke hymyili leveästi, ja pitkäaikainen tyttöystävä Yvonne Rosenlew itki onnen kyyneliä. Tallipäällikkö Frank Williams ylisti Rosbergia kertomalla Seuralle, että Keke ajoi koko kauden sata hevosvoimaa pienemmin tehoin kuin pahimmat kilpakumppanit.
Saavutus oli merkittävä myös taloudellisesti, sillä palkinto sarjan voittajalle oli Suomen rahassa yhdeksän miljoonaa markkaa.
”Olen saavuttanut tavoitteeni. Totta hitossa tuntuu hyvältä”, Keke sanoi Seurassa. Pääkuvassa Keken käden ylös mestaruuden merkiksi nosti laulaja Diana Ross.
Seuralle Keke totesi asettaneensa F1-mestaruuden tavoitteeksi jo vuonna 1976.
”Vasta kaksi vuotta myöhemmin pääsin ensi kertaa ajamaan ykkösissä, ja nyt mestaruus on minun.”
Keke ystävän sanoin
Seura tavoitti tätä juttua varten Keke Rosbergin hyvin tuntevan Jukka Mildhin, joka on Formula 1 -sarjaan erikoistunut urheilutoimittaja ja liikkeenjohdon konsultti. Ensimmäisen kerran miehet tutustuivat 1990-luvun alussa, kun Mildh työskenteli Vauhdin Maailma -lehdessä.
”Olin kisapaikalle akkreditoituneena toimittajana seuraamassa Mika Häkkistä, kun sain mahdollisuuden tutustua Kekeen. Aluksi hän suhtautui minuun varauksella, kuten kaikkiin uusiin ihmisiin. Mutta kun tapasimme useita kertoja, meistä tuli lopulta hyvät kaverit.”
Miesten välit kasvoivat niin luottamuksellisiksi, että Mildh työskenteli myös Keken pojan Nico Rosbergin managerina kolmen vuoden ajan.
”Keke oli uranuurtaja. Hän alkoi rakentaa F1-uraa systemaattisesti ja kunnianhimoisesti. Hänellä oli selkeät tavoitteet, joihin hän pääsi.”
Mildhin mukaan F1 tiedettiin Suomessa, mutta vasta Keke teki siitä täällä todella tunnettua, ja vuoden 1982 F1-maailmanmestaruus teki Keke Rosbergista koko kansan Keken.
”Aiemmin Keke oli herättänyt toimittajien ja yleisön keskuudessa monenlaisia mielipiteitä. Maailmanmestaruuden jälkeen kaikki halusivat olla voittajan kanssa samalla puolella.”
1980-luvun alussa F1 oli maailmanlaajuisesti tunnettu autourheilusarja, mutta ei samassa mittakaavassa kuin nykyään.
”1980-luvulla F1 muuttui joka vuosi kaupallisemmaksi ja suuria yhtiöitä tuli mukaan sponsoreiksi. Myös televisiointi yleistyi. Koko ajan tuli mukaan uusia maita, joissa F1-kisoja näytettiin livenä”, Mildh sanoo.
Keke oli merkittävä pioneeri
Keken aikaansaannokset kantoivat hedelmää muillekin suomalaisille, kun Mika Häkkinen, Mika Salo, Jyrki Järvilehto ja lopulta Keken poika Nico Rosberg aloittivat uransa autourheilun kuninkuusluokassa.
”Keke on edelleen ihminen, jota F1-piireissä arvostetaan ja kuunnellaan. Lähtiessään manageriksi hän teki suomalaisten kannalta uuden läpimurron formula ykkösiin. Ilman Kekeä Suomeen ei olisi syntynyt F1-kulttuuria.”
Keken imago oli 1980-luvun alussa korostetun kansainvälinen. Siihen kuuluivat Ray-Banin aurinkolasit, tuuheat viikset, hulmuavat kutrit ja Marlboron savuke. Kun ihossa vielä oli rusketusta ja ranteessa ja kaulassa kultaketjuja, Keke näytti enemmän rokkitähdeltä kuin urheilijalta. Kaikki oli Mildhin mukaan harkittua.
”Keke ymmärtää terveellä tavalla imagon rakentamisen. Hän toi aivan uudenlaisen kansainvälisen meiningin, jota minunlaisteni teinien oli helppo fanittaa. Haastatteluissa hän esiintyi hyvin itsevarmasti. Ei sellaiseen oltu Suomessa totuttu, mutta Keke ei ajatellut henkilöbrändiään Suomen vaan ulkomaiden kannalta. Siellähän se bisnes on.”
Lue myös: F1-tietovisa: Tunnetko F1-kuskit ja formuloiden historian?