Kun kirjailija Tommi Kinnunen muutti perheineen yli satavuotiaaseen puutaloon Turun keskustassa, suurin osa uudesta kodista oli ollut vuosikymmeniä asumattomana. Edessä oli iso remontti, joka kesti lopulta puolitoista vuotta.
”Näihin seiniin on kirjarahat menneet”, Tommi Kinnunen sanoo.
Remontin aikana perheellä oli käytössä vain pari huonetta koko suuresta talosta, jossa on aikoinaan ollut paitsi asuntoja myös kauppa ja leipomo.
Tiilet olivat murskana piippujen sisällä
Tavanomaisempien hommien lisäksi remontissa kunnostettiin käyttöön talon kaikki viisi kaakeliuunia, jotka oli muurattu umpeen joskus 1950-luvulla. Eri aikoina vuosisadan alussa rakennettujen uunien kaakelit olivat säilyneet lähes virheettöminä, ja tulipesien suulle muurattu laasti oli helppo nakutella auki.
Toisin oli talon kahden piipun laita. Niiden päällä oli pelkät pellit, ei hattuja. Katon yläpuolisissa osissa piippujen tiilet olivat päässeet vuosikymmeniä altistumaan vedelle, lumelle ja jäälle, ja ne olivat rapisseet kasoittain pientä sirpaletta sisään savuhormeihin.
”Kaikki se tiili oli ihan murskana siellä. Oli tosi iso homma tyhjennellä niitä ja saada hormi toimimaan. Jos murskaa olisi valunut alas asti uunien takakanavaan, sitä ei olisi saanut pois, ja kakluunit olisi pitänyt purkaa ja muurata uudestaan. Näin ei onneksi ollut käynyt”, Tommi Kinnunen kertoo.
Tommi Kinnunen on viehättynyt talonsa historiasta
Tommi Kinnunen kutsuu kotiaan Villa Fatimaksi talon ensimmäisen omistajan mukaan. Säätyläisperheeseen syntynyt Fatima Rosaura Antoinette Schalberg rakennutti talon Turun Luostarinmäen kupeeseen vanhuuden varalle vuonna 1882 ja ehti itse asua siinä kymmenisen vuotta.
Fatima ei koskaan mennyt naimisiin ja toimi kauppiaana, toisin sanoen kulki säätykierrossa ilmeisen vapaasta tahdostaan alaspäin. Myöskään Fatiman siskot eivät koskaan avioituneet, mikä kiehtoo kirjailijaa – millainen Fatiman perhe on mahtanut olla, kun avioliitto ei kiinnostanut perheen tyttäriä?
Fatiman kuoltua siskot myivät talon. Omistajanvaihdosten kautta se päätyi Karl Julius Hartmanille, pietarsaarelaisen kauppiaan pojalle, josta tuli Turun ruotsinkielisen lukion historian lehtori ja myöhemmin Sammon toimitusjohtaja.
Hartman yhdisti talon asunnot, leipomon ja kaupan yhtenäiseksi kodiksi perheelleen. Kaakeliuunit on rakennettu eri aikoina Hartmanin omistuksessa. Talo myytiin 1930-luvulla sille omistajalle, jonka tyttäreltä Kinnunen perheineen osti talon vajaa kymmenen vuotta sitten.
Tommi Kinnunen joutui keikkumaan räystäällä tiilisangon kanssa
Piippujen tyhjentäminen tiilimurskasta aloitettiin irrottamalla ullakolla savuhormista tiili, jotta hormin sisään voitiin työntää pelti estämään murskan valumista alaspäin. Sitten ylempää irrotettiin toinen tiili, jolloin hormia päästiin tyhjentämään.
Katon yläpuolisista osista piiput oli muurattava uudestaan. Sen hoiti muurari, mutta tiilien nostaminen katolle jäi Kinnusen ja hänen puolisonsa tehtäväksi.
”Muurari saattoi ilmoittaa, että huomiseksi pitää saada 112 tiiltä katolle. Minä seisoin räystäällä sangon kanssa, jonka laskin narulla alas, ja puoliso laittoi sankoon alhaalla ehkä viisi tiiltä kerrallaan. Minulla on pikkuisen korkeanpaikankammo, niin se ei ollut ihan kivaa”, Kinnunen naurahtaa.
Lopputulos niin uunien kuin koko talon osalta on kuitenkin upea ja kaiken vaivan väärti.
Kaakeliuuneista Kinnusen suosikki on kirjastohuoneen uuni, joka paljastui yllätyksenä vaatekaapin ja peilin takaa. Kaakeleiden kauniin vihreä väri toistuu katonrajasta pinkopahvien alta löytyneissä koristetiilissä.
Ruokailuhuoneen ruskea kaakeliuuni on talon isoin ja koristeellisin – ”vanha rouva”, kuten Kinnunen itse sanoo. Se on myös todennäköisesti uuneista vanhin, ehkä ihan viime vuosisadan alussa rakennettu.
”Sitä ei ihan yhdellä lämmityksellä saakaan lämpimäksi, mutta se luovuttaa sitten myös lämpöä tosi pitkään.”
