Näyttelijä Elias Salonen, 29, sai uransa toisen Kultainen Venla -ehdokkuuden Ilpo Larhan roolista rikossarjassa Piiritys. Parhaillaan Aikuiset-sarjasta kansan tietoisuuteen noussut Salonen nähdään toisessa rikossarjassa, Pasilan myrkky – Mannissa.
Seuralle Salonen kertoo suhteestaan rahaan, sekä unelmiensa matkasta.
Työt seisahtuivat, mahdollisuus avautui
”En ole koskaan ollut sellainen ihminen, että osaisin sijoittaa tai minulla olisi oikeasti isoja summia säästössä. Kun näyttelin lukioikäisenä Kotikadussa, oli helppo laittaa sivuun muutama kymppi kuussa, kun asuin vielä kotona. Onneksi äiti onnistui suostuttelemaan siihen, minulla ei ole mitään tajua sellaisesta.
Olen huono rahan kanssa, mutta hyvä käyttämään sitä. Välillä on ollut näitä säästämisprojekteja, mutta aina kun olen halunnut ostaa jotain, olen nostanut säästötililtä.
Harjoittelimme Helsingin Kaupunginteatteriin Ystäväni Pelikaani -näytelmän valmiiksi keväällä 2022, mutta alkuvuoden koronauhka sai teatterin siirtämään näytökset syksylle. Silloin harmitti pirusti. Esitys piti pitää päässä puoli vuotta, ennen kuin sitä pääsi esittämään.
Seuraavan työn, Piiritys-sarjan kuvaukset, alkoivat vasta kesällä. Koska töitä ei ollut ja opinnot Teatterikorkeakoulussa olivat loppusuoralla, minulla oli aikaa. Ajattelin, ettei ole tekosyitä, ja päätin lähteä matkalle, josta olen aina haaveillut. Siinä vaiheessa säästötililleni oli kertynyt joitain tonneja.”
Unelmien matka Hollywoodiin
”En ole ollut mikään jenkkifani, mutta Los Angelesiin on aina liittynyt jotain myyttistä, kun se on tullut tutuksi elokuvista. Halusin sinne ehkä juuri elokuvahistorian takia, onhan se oman alani eräänlainen ydin. Lapsena olin myös kova lätkäfani, joten olen aina halunnut nähdä siellä jonkun pelin.
Olin Losissa vähän alle kolme viikkoa. Menin näyttelijäntyön kurssille, jossa opetettiin Lee Strasbergin metodin alkeita. Olisi ollut kiva olla siellä vähän pidempään, mutta kurssin loppuessa rahatkin alkoivat olla lopussa. Sain matkaa varten Teatterikorkeakoulusta apurahan, mutta se kattoi lentojen lisäksi vain vähän päälle.
Periaatteessa reissusta olisi voinut päästä halvemmallakin, mutta tein päätöksen, että otan siitä kaiken irti. Ubereihin meni ihan helvetisti, kun en tajunnut, miten iso kaupunki on. Vietin auton kyydissä monta tuntia päivässä. Autosta on täysin riippuvainen, koska siellä ei pysty kävelemään mihinkään, kaupunki on niin valtava.”
”Typerin tekoni oli puvun ostaminen”
”Kävimme jonkin verran ulkona kurssilaisten kanssa, mutta olin aika paljon itsekseni. Kävin Oscar-museossa, joka tuntui olevan enemmän amerikkalaisen elokuvahistorian museo, Venice Beachilla ja Hollywood Walk of Famella, parissa hyvässä ravintolassa, sekä Lakersin ja Kingsin peleissä. Näin sattumalta myös Ismo Leikolan stand up -esityksen.
Kaikki nämä kokemukset olisivat varmasti olleet hauskemmat jonkun kanssa. Toisaalta oli hyvä, ettei ensimmäinen kerta kestänyt niin pitkään, koska niin valtavassa kaupungissa yksin oleminen oli aika häkellyttävä kokemus.
Jälkikäteen olen onnellinen, että lähdin. Oli siinä myös järkisyy, Teakissa ei varsinaisesti ole kameratyön kurssia ja halusin kehittyä siinä. Sain järjestettyä myös muutamia manageri- ja roolitustapaamisia.
Pystyin elämään Losissa yllättävän kivasti, mutta siksi kaikki rahani menivätkin siellä. Typerin tekoni oli puvun ostaminen. En uskonut tarvitsevani pukua, mutta Oscar-gaalailtana agenttini viestitti, että pääsisin skandinavialaisten näyttelijöiden agentuurin omiin Oscar-juhliin. En löytänyt pukuvuokraamoa, joten käytin paljon rahaa puvun ostamiseen. Ensimmäinen asia, jonka gaalapäivänä näin, oli pukuvuokraamo.”
”Kurinalainen ja kova työnteko kantaa hedelmää”
”Teen päivittäin asioita tunteella, vaikka joissain asioissa yritän pitää järkeä päässä. Varsinkin raha-asioissa menen tunne edellä. Saatan esimerkiksi tilata ruokaa kotiin sen sijaan, että tekisin itse.
Järkipuoli on iän myötä noussut, mutta yritän pitää kiinni tunneihmisestä, koska tunteella on niin ihana mennä. Parhaat jutut tapahtuvat yllättäen. Jos joku ilta päätyy yllättäen ryyppäämiseen, sehän on parasta.
Minulla on yksi isosisko ja kaksi pikkusiskoa. Olemme kaikki ihan erilaisia, isosisko ja vanhempi pikkusisko ovat hyvin kurinalaisia, minä ja nuorempi sisko olemme impulsiivisia. Olen kuitenkin oppinut, että kurinalainen ja kova työnteko kantaa hedelmää.
Pystyn elämään kurinalaisesti, käymään aikaisin nukkumaan, syömään ja urheilemaan hyvin, jos on kuvausjakso. Jos duunia ei ole, saatan elää hyvinkin impulsiivisesti hetkessä. Vastapainot ovat suuret. Elämäni menee joko tai, duunien mukaan.
Tunteella tekee joskus myös huonoja päätöksiä. Lukioaikana minulla oli paljon Kotikatu-rahoja jäljellä. Lähdimme kiertämään ensimmäisen tyttöystäväni kanssa yli kuukaudeksi Eurooppaa. Silloin meni kaikki.
Matkan jälkeen oli hämmentävää katsoa tiliä. Silloin aloin ymmärtää, miten raha toimii. Pari kuukautta harmitti, mutta eihän sitä rahanmenoa jälkikäteen muista.”
Lue myös: Näyttelijä Oona Airola: ”Minua inspiroivat ihmiset, jotka ovat oman elämänsä anarkisteja”
