Näyttelijä Anneli Sauli on kuollut 89-vuotiaana maaliskuun 15. päivänä. Hän näytteli seitsemällä eri vuosikymmenellä elokuvissa, televisiossa ja teatterissa.
Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjoella 1932 syntynyt Sauli teki läpimurtonsa jo toisessa elokuvassaan. Nimiosa Toivo Särkän vuonna 1953 ohjaamassa draamassa Hilja – maitotyttö sysäsi hänen uransa nousuun, mutta herätti myös laajasti keskustelua.
Hiljan roolia pidettiin poikkeuksellisen rohkeana. Anneli Sauli itse ihmetteli vuonna 2016 Ilta-Sanomien haastattelussa, miten eroottisesta roolista kohistiin vuosikymmenien jälkeenkin:
”Mitä se nyt oli? Täysin viatonta verrattuna nykyajan pornoelokuviin.”
Samassa haastattelussa näyttelijä huomautti, että vaikka hänet nähtiin muissakin elokuvissa naisia esineellistävällä tavalla, hahmojen pinnalta alta saattoi löytää heidän ihmisyytensä lisäksi orastavaa feminismiä – vapautumista miehisestä ylivallasta.
”Anneli oli selkeästi feministi jo siihen aikaan”, sanoo myös toimittaja ja kirjailija Tuula-Liina Varis, joka kirjoitti yhdessä näytelijän kanssa tämän muistelmateoksen Elämäni on minun (1993).
”Hänessä yhdistyivät herkkyys ja voima”
Anneli Sauli tunnettiin näyttelijänuransa ohella aktivistina, joka puolusti esimerkiksi romanien oikeuksia. Hän oli isänsä puolelta suomenromani ja liittyi jo 1960-luvulla nykyisen Suomen Romaniyhdistyksen toimintaan mukaan.
Samoihin aikoihin Tuula-Liina Varis tutustui Sauliin Joensuussa. Vaikka he eivät ole pitäneet enää vuosiin yhteyttä, muistelee Varis yhä yhteisiä aikoja lämpimästi.
”Anneli oli hirveän myötätuntoinen. Jos joku oli ollut hänen ystävänsä, hän piti tätä ystävänään loppuun asti. Avioerojen jälkeenkään hän ei koskaan puhunut pahaa entisistä miehistään, ennemmin vain kehui kaikkia. Hänessä yhdistyivät herkkyys ja voima”, Tuula-Liina Varis sanoo.
Tuula-Liina Varis kertoo Anneli Saulin pitäneen aina kovasti lapsista. Näyttelijän oma Johanna-tytär syntyi vuonna 1965, ja hän viihtyi myös Variksen muutamaa vuotta myöhemmin syntyneen Anna-tyttären kanssa.
Kirjallisuutta ja liikuntaa harrastanut Sauli vietti paljon aikaa myös lapsenlastensa Samulin ja Joonatanin kanssa.
Näytteljäksi Saksaan, rukkaset Hollywoodille
Anneli Saulin läpimurtorooli Hiljana poiki merkittäviä rooleja. Töitä riitti erityisesti Suomen filmiteollisuuden elokuvissa 1950-luvulla, kunnes yhteiskunnan rakennemuutos ja television tuleminen vaimensivat kotimaisen elokuvan suosiota.
Näyttelijä suuntasi Saksaan, jossa teki rooleja niin elokuvissa kuin teatterissakin. Taiteilijanimi typistyi Ann Savoksi. Vaikka häntä koskiskeltiin Hollywoodiinkin, valitsi näyttelijä kuitenkin paluun kotimaahan.
Ura jatkui Joensuun kaupunginteatterissa vuosina 1971–1996, ja 2000-luvulla Anneli Sauli nähtiin myös televisiossa. Erityisesti hänet muistetaan rooleistaan sarjoissa Hovimäki ja Käenpesä.
Anneli Sauli palkittiin 2010 taiteen valtionpalkinnolla ja 2013 Betoni-Jussilla. Läpimurron ja viimeisten töiden väliin mahtuu pitkä liuta erilaisia rooleja.
Viimeisen televisioroolinsa Sauli näytteli vuonna 2020 Syke-sarjassa.
Saara Cantell työstää dokumenttia näyttelijäikonista
Merkittävin elokuvarooli 2000-luvulla oli Saara Cantellin ohjaamassa draamassa Kohtaamisia (2009). Sauli esitti pääosaa, mutta työn ohella hän sai muutakin kuin Jussi-ehdokkuuden – ohjaaja ja näyttelijä ystävystyivät ja jatkoivat yhteistyötä dokumenttiprojektilla.
Saara Cantellilla tämä dokumentti Anneli Saulista on yhä kesken. Laajat haastattelut he tekivät jo ennen pandemiaa, nyt näyttelijäikonista ja oman tiensä kulkijasta kertova ohjelma odottaa leikkausta ja viimeistelyä.
”Hän oli aivan ihana näyttelijä, alusta asti hyvin luonteva ja hyvä kameran edessä. Viimeisen roolinsa hän teki Sisarukset-elokuvassani, kertoo Saara Cantell ystävästään ja syksyllä ensi-iltaan tulevasta draamaelokuvasta Iltalehdessä.