Kulttuurivaikuttaja Jörn Donner kuoli torstaina 30. tammikuuta 2020 keuhkokuumeeseen. Helsingin Kolmiosairaalassa olivat läsnä pitkäaikainen puoliso Bitte Westerlund ja avioparin aikuiset pojat Daniel ja Rafael.
Westerlundin mukaan Donnerin kuolemaa edeltävä vuosi sujui hyvin viimeistä kuukautta lukuun ottamatta. Viimeinen viikko kului sairaalassa keuhkokuumeen uuvuttamana. Poismeno ei tullut yllätyksenä läheisille.
”Hän vanheni, ja entisenä tupakanpolttajana hänellä oli keuhko-ongelmia. Hänen oli todella vaikea hengittää, eikä hän jaksanut enää kävellä. Pää toimi kyllä”, Bitte Westerlund sanoo.
Suomalaiset tunsivat Donnerin rääväsuisena kapinallisena. Puolisona hän oli erilainen.
”Varsinkin viime aikoina hän oli yhä kiltimpi ja kiltimpi, hyvin hellävarainen ja rakastava. Hän oli hyvä puoliso ja hyvä isä meidän pojillemme.”
Vaikka Donner oli maailmankansalainen, hänessä oli myös hyvin suomalaisiakin piirteitä. Hän ei tehnyt tekemisistään numeroa ja on itse sanonut, ettei ole lahjakas vaan ahkera. Sisukaskin hän oli: laaja tuotanto kattaa noin 60 kirjaa ja yli 20 elokuvaa.
Vuoden 1968 rääväsuinen kulttuuriradikaali kasvoi erilaiseksi vanhukseksi. PEKKA NIEMINEN / KUVARYHMÄ / SKOY
Jörn Donner, edelläkävijä
Varakkaaseen kulttuuri- ja taloussukuun syntynyt Jörn Donner kapinoi yläluokkaista taustaansa vastaan jo nuorena. Hänen isänsä kuoli Donnerin ollessa kahden, sairastelevan äitinsä hän menetti ollessaan 24-vuotias.
Donner valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1958. Tieteellisen uran sijaan hänestä tuli lahjakas kirjailija, elokuvantekijä, kriitikko ja kulttuurivaikuttaja.
Jörn Donner teki teräviä havaintoja yhteiskunnasta ja esitti usein eriävän mielipiteensä, mikä myös ärsytti monia. Televisiossa hän näyttäytyi ristiriitaisena hahmona: vaikka Donner saattoi näyttää kyllästyneeltä, laukoi hän silti yllättäen pisteliäitä kommentteja.
Donner oli edelläkävijä monessa asiassa. Hän valitsi siviilipalveluksen aikana, jolloin se ei ollut Suomessa yleisesti hyväksyttyä. Ensimmäisen romaaninsa Donner julkaisi 18-vuotiaana, ensimmäinen lyhytelokuva syntyi kolme vuotta myöhemmin. Hänen alkuajan elokuvissaan oli myös useita kohtauksia, jotka olivat ilmestymisaikanaan poikkeuksellisen rohkeita. Osan hän joutui poistamaan, että teos suostuttiin julkaisemaan.
Jo nuorena hän voitti Venetsian elokuvajuhlilla pystin parhaasta esikoisohjauksesta teoksella Syyskuinen sunnuntai. Donner on myös ainoa suomalainen, joka on vastaanottanut Oscar-palkinnon.
Tuottajana hän nouti sen ohjaaja Ingmar Bergmanin puolesta, kun Fanny ja Alexander -elokuva palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana. Donner teki myöhemmin kirjoja ja dokumentteja Bergmanista.
Kirjailija Jörn Donner vuonna 1968. Jorma Blomqvist/SKOY
Hyvä elämä
Politiikassa Jörn Donner vaihtoi puoluetta, kun näki siihen tarvetta. Hän toimi Rkp:n kansanedustajana 1987–1995, 2007 ja 2013–2015. Vuosina 1996–1999 hän oli Euroopan parlamentin jäsen, tällä kertaa Sdp:n riveissä. Los Angelesissa hän toimi Suomen pääkonsulina vuodet 1995–1996.
Donner oli usealla kaudella mukana Helsingin kaupunginvaltuustossa aina kevääseen 2019 asti. Tällöin hän erosi terveyssyiden vuoksi. Kulttuurityöt kuitenkin jatkuivat, ja poismeno jätti myös projekteja kesken.
”Hänellä oli kolme kirjaa tekeillä, ja hänestä on kolme kirjaa tekeillä. Hänestä on tulossa myös dokumenttielokuva pian”, Bitte Westerlund kertoo.
Yle julkaisi vastikään Westerlundin mainitseman dokumentin epilogin – joulukuussa 2019 kuvatut loppusanat. Donner sanoo suhtautuvansa realistisesti ja tietyllä arvokkuudella lähestyvään kuolemaansa.
”Elämäni on monella tavalla ollut hyvä. Joitakin hyviä kirjoja ja elokuvia, joitakin hyviä panostuksia ja joitakin huonoja. Myös paljon paskaa”, Donner sanoo haastattelussa.
Hänet haudataan läheisten läsnäollessa.